Olipas huisi päätös Heppulin, Äiteen ja Iskän kyläreissulla eilen. Tarkoitus oli mennä ystävien mökille Toijalaan viettämään mukavaa kesäpäivää mutta se loppuikin sitten lyhyeen. Helle ja juomattomuus oli tehnyt tehtävänsä Heppulille ja automatka mökille (eipä ollut ilmastointia ei) taisi olla viimeinen pisara jaksamiseen. Mökillä alkoi oksentelu ja voimat uupuivat silmin nähden. Sinne jäi ystävien valmistamat grilliherkut koskemattomina pöytään ja Heppulia lähdettiin kiidättämään kohti päivystyasemaa. Iskä kaahasi tuhatta ja sataa moottoritietä, Äiskä yritti pitää takapenkillä Heppulia tajunnan rajamailla. Päivystysasemalla Heppuli hieman virkistyi ilmastoinnin ansiosta ja pääsikin pian sieltä kotiin mutta kotvan kuluttua kotona vointi vaan heikentyi ja oksentelu alkoi uudestaan. Niinpä sitten suunta kohti Taysin lastenpolin päivystystä ja sairaanhoitaja Tuomas asetteli uupuneelle Heppulille nenämahaletkun ja ravintoliuokset pääsivät tippumaan. Sitten kun pullo oli tyhjä ja Tuomas antoi luvan, uninen Heppuli pääsi aamuyöstä vielä omaan sänkyyn jatkamaan uniaan.

Kovin oli urhea Heppuli vaikka koettelemus oli kova. Jaksoi jopa heiluttaa Tuomakselle kun lähdettiin sairaalasta kotiin. Heppuli onkin nyt erittäin ylpeä pienestä laastarista sormenpäässä jonka sai kun mitattiin sokeriarvot. Ja onneksi oli unikoira mukana jakamassa sitä jännitävää kokemusta. Sen kanssa uni maistui sairaalasängyssä nenämahaletkusta huolimatta. Nyt sitten seuraavana päivänä katsellaankin vointia kotosalla. Pientä kuumeilua vielä on ja väsymys painaa mutta nähtäväksi jää miten nesteet uppoaa.. Saisi jo loppua mokoma helle! Eikä yhtään helpota se että Äiteelläkin pahoinvointi jatkuu 24/7 jo vaikka kuinka monetta viikkoa. Ja lieneekö sympatiasta vai mistä - Iskäkin on aivan uupunut.