Joskus on vaan sellaisia päiviä ettei Heppulille mikään ole hyvin ja Äiteelläkin on 24/7 pahoinvoinnin päivä. Tuolloin Äitee ei ymmärrä Heppulia eikä Heppuli Äiteetä. Tai ymmärtää, mutta ei halua toimia sen ymmärryksen mukaisesti vaan tahallaan tai ehkä tiedostamattaankin tulkitsee viestit väärin, aiheuttaa ymmärtämättömyydellään toiselle mielipahaa ja noidankehä on valmis. Tänään oli ehdottomasti sellainen päivä. Iskä on tämän viikon iltavuorossa ja Äitee ja Heppuli sai ratkoa tällaisen päivän mielipahoja ihan keskenään.

Aamupäivällä puistossa muut äiteet keskustelivat siitä että kuinka heidän lapsiaan ei tarvitse erikseen viihdyttää - siis siten että heidän ei koskaan tarvitse istua lapsensa kanssa lattialle leikkimään. Varsin kätevää, voi kuulemma keskittää kaiken aikansa kotitöiden tekemiseen ja omiin juttuihin. Äitee poimi tämän lauseen ja pisti sen korvan taakse toteuttamis- ja treenauskelpoisena ideana.

Myös Äitee muistaa että on ollut aikoja jolloin Heppuli on viihtynyt varsin hienosti yksin omien leikkiensä parissa. Se oli sitä aikaa kun Heppuli oli oppinut edes hieman koordinoimaan liikkeitään ja tajusi että pystyy itsekin noutamaan lelun joka on parin metrin päässä ja liikuttamaan sitä. Se riitti viihdyttämään sitä. Nyt on leikkeihin tullut lisää vaativuutta. Enää ei riitä se että pääsee itse jonkin lelun luokse vaan Heppuli vaatii nyt uudenlaista mallia kuinka lelulla voisi leikkiä myös toisin, miten hassulta se näyttää kun sitä vanhaa leluautoa kallistaakin eri tavalla kuin ennen tai ajaa lattian sijaan sohvan selkänojalla. Toki Heppuli keksii näitä juttuja myös itse, mutta paljon hauskempaa se on kun joku aikuinen on siinä mukana näyttämässä uusia juttuja joita sitten pikku apina voi matkia perässä omine pärinöineen.

No, Äitee päätti kokeilla että josko meidänkin Heppuli suostuisi olemaan taasen enemmän itsekseen jos vaan laittaisi kova kovaa vasten. Tämä päivä oli kyllä varsin väärä valinta suunnanmuutosten toteuttamiseen.. Heppuli sai hirmuiset hepulit siitä miksi ihmeessä hänen pitäisi leikkiä yksin kun Äitee lukisi lehteä sohvalla vedoten huonoon oloonsa. Ja Äiteetä hermostutti kun Heppuli oli koko ajan vikisemässä leikkeihinsä mukaan. Viisi minuutti Heppuli viihtyikin omassa huoneessaan, ja Äitee kuunteli kun legolaatikossa kävi rapina... Kunnes rapina muuttui legopalikoiden muodostamaksi sateeksi Heppulin huoneessa... Palikoita sinkoili ympäriinsä kun Heppuli naama punaisena ja alahuuli rullalla viskoi niitä hirveän karjumisen vauhdittamana pitkin seiniä. Ja tämän massiiviraivarin syy oli se, ettei Heppuli voinut käsittää miksei lego-ovi mene sellaiseen palikkaan jossa ei ole oviaukkoa. Tämä lyhytpinnaisuuden päivä ei todellakaan ollut paras mahdollinen päivä kehittää yksinleikkimisen taitoja, ainakaan patistamalla patistaa.

Usean massiiviraivarin jälkeen parasta viihdykettä oli istua sylitellen sohvalla ja katsoa telkusta kun "ukot juoksee" tai "heittää keppiä". Suurin murheenaihe siinä vaiheessa Heppulille oli vain se että "UKKO, PALLO, POISS", kun Göteborgin yleisurheilulähetyksessä ei sillä hetkellä näkynyt lainkaan kuulantyöntäjiä.