Pitkään sitä onkin yritetty mutta tuloksena ollut vuorojaloin tapahtuvaa askellusta, kuin hevosen ravi konsanaan. Aina kun Äitee tai Iskä on kehottanut Heppulia hyppäämään, on aloitettu sellainen hevosmainen kopotikopotikopoti -ravi ympäriinsä huutaen riemullisesti "AAPO YPPÄÄ". No, ei sitä aivan tasajalkaa hyppimiseksi ole voinut sanoa hyvällä tahdollakaan mutta erinomainen yritys kuitenkin ja aina on kehuttu hienosta hyppelystä

Kunnes eilen illalla. Heppuli meni niiiiiiiiin syvään kyykkyasentoon että melkein peppu hipoi maata ja huusi yhtäkkiä "AAPO YPPÄÄ!!!!!!!!!!!" ja siitä se sitten singahti molemmin jaloin ponnistaen ilmaan. Ja totisesti Heppuli hyppäsikin tasajaloin korkealle. Ja kun huomasi Äiteen ja Iskän riemastuneet ja hämmästyneetkin reaktiot, intoutui siitä sitten hyppelemään seuraavan puolen tunnin ajan. Voi että sitä pienen miehen ylpeyttä, oli aivan täpinöissään kun tajusi hypänneensä ihan oikeasti.

ps. Pienenä inspiraation lähteenä ja muusana lienee toiminut aamupäivällä puistossa tavattu kaksivuotias Anni-tyttö joka komeasti hyppeli tasajalkaa ruohokumpua alas. Heppuli katsoi Annin hyppelyä haltioituneena ja ilmeisesti rekisteröi jokaisen pienenkin lihasliikkeen että miten oikeaoppinen suoritus tuli tehdä..