Äitee on ollut ihan superväsynyt viime aikoina, aivan koomassa. Viime viikonloppuna oli illallisvieraita ja Äitee sinnikkäästi valvoi aamuyöhön saakka kun vieraatkin viihtyivät. Seurauksena oli sunnuntaiaamulle Megakrapula, johtuen pelkästä väsymyksestä ja valvomisesta - alkoholiinhan Äiteellä ei ole nyt asiaa. Päätä jomotti, niskoja särki, olo oli tokkurainen. Taisi olla Ramseksen tapa viestiä Äiteelle että paras olisi mennä vaan kymmenen jälkeen nukkumaan eikä yrittää pelleillä muuta. Missä luuraa se keskiraskauden energisyys ja hehkuva olotila? Ei ainakaan Heppulin Äiteen luona. Jos se näkyy jossain muualla piileskelevän niin ohjatkaa toki oikeaa osoitteeseen! Ei sen puoleen, kun Äitee kantoi masussaan Heppulia niin ei sitä energiaa silloinkaan näkynyt missään vaiheessa.

(Paitsi silloin kun tuli "pesänrakennusvaihe" ja pakonomainen tarve säilöä suolakurkkuja, vaikka Äitee ei ollut koskaa niitä itse tehnyt. Kai se oli jokin pelko persiissä että perheeltä loppuu pitkän, kylmän talven aikana ravinto jos ei sillä siunaamalla sekunnilla lähdetty Iskän kanssa ravaamaan kaikkia marketteja läpi ja ostamaan syksyn viimeiset avomaankurkut. Niin Äitee sitten väsyneenä ja itkuherkässä keitteli yötä vasten etikkalientä ja säilöi kurkut muutamaan lasipurkkiin. Ja niistä tuli niin pahoja ettei Äitee pystynyt niitä lainkaan edes maistamaan, Iskä tosin urhoollisesti söi niitä. Ainakin suurimman osan. Pienen painostuksen siivittämänä. Nähtäväksi jää mitä pakkomielteitä tässä raskaudessa on odotettavissa...)

Äitee on kuitenkin pakottanut itsensä ulkoilemaan Heppulin kanssa säännöllisesti, satoi tai paistoi. Siellä on sitten puistossa värjötelty monet lämpökerrastot päällä niin tönkkönä ettei Äitee ole taipunut lainkaan edes hiekkakakkuja tekemään, alkaa vanhat ulkoiluhousut venyä jo viimeisiä senttejään Äiteen kasvavan vatsan päällä. Miten ihmeessä sitä tarkenee sitten talvella kun on kohta jo kaikki lämpöresurssit otettu käyttöön?