Kiirastorstain tuoksinnassa Äitee ja Iskä kävi Heppulin tarhalla Heppulin omanhoitajan kanssa sovitussa tapaamisessa. Tapaaminen oli rutiininomainen keskusteluhetki, jossa käytiin läpi Heppulin varhaiskasvatussuunnitelmaa. Tuohon suunnitelmaan oli Äiteen ja Iskän pitänyt etukäteen täytellä omia näkemyksiä ja odotuksia eri aihealueilta koskien Heppulia, Heppulin tapoja ja tottumuksia, Heppulin kiinnostuksen kohteita yms. Sitten tarhatäti antoi omat kommenttinsa samoihin asioihin. Olikin varsin mielenkiintoista kuulla jonkun perheen ulkopuolisen näkemyksiä siitä minkälainen meidän Heppuli on ja miten Heppuli toimii kodin ulkopuolisessa ympäristössä.

Kaikki läpikäydyt asiat tuntuivat olevan kunnossa. Äitee, Iskä ja tarhatäti olivat melko yhtämieltä asioista ja niistä seikoista jotka Heppuli jo osaa (syöminen, pukeminen jne) ja niistä asioista joihin pitää vielä kannustaa lisää (taistelemaan omien oikeuksiensa puolesta ja pitää puolensa sosiaalisissa kilpailutilanteissa = kun joku yrittää vielä lelun kädestä tai mätkäisee päin näköä). Vaikka Heppulilla on vahva itsetunto ja on tietyissä asioissa varsin rohkea ja omapäinen, niin silti hän on tietyissä asioissa tosi herkkä. Kuten silloin jos jotakuta toista torutaan tarhassa niin Heppulikin saattaa säikähtää jämäkkää äänenkäyttöä.

Äiteelle ja Iskälle jäi vallan hyvä maku tuosta tapaamisesta. Oli hienoa kuulla että Heppulilla menee hyvin tarhassa vaikka tarhaan tullessa niitä pieniä itkukohtauksia vielä onkin kun Heppuli jää sinne. Se kuitenkin tuntuu olevan enemmän piintynyt tapa ja minuutin mittainen harmitus kuin tunnetila. Itku usein tosiaan loppuu minuutin sisällä siitä kun Äitee tai Iskä on lähtenyt. Heppuli tykkää kovasti tarhapäivistä ja on alkanut jo paljon juttelemaan asioistaan tarhatädeille ja leikkimään ryhmäläistensä kanssa.

Mutta on se vaan jännä juttu tämä nykyajan trendi aloittaa nämä kehityskeskustelut jo tarhaikäisten kanssa :-)