"Junailijan pilli ilmaa jo viilsi, ilmaa jo viilsi.
Raatakylkikukko kiskoilla kiilsi, Lentävä Kalakukko!
Kaekki siihen juoksi, kuin mottimettään, kuin mottimettään.
Eipähän se toki jättännä kettään, Lentävä Kalakukko!
Pyörät ne laaloivat: "Kuopijoon käy tie!"
Kiskotkin kirskuivat: "Tervehykset vie!"
Tunnelma olj siellä lupsakka heti, lupsakka heti!
Savonmuahan oekeet immeiset veti Lentävä Kalakukko!"

Näin Esa Pakarinenkin tarttuvasti sanaili aikoinaan. Eilen sai Heppulin kulinaristisesti selektiiviset makunystyrät uusia elämyksiä kun Äiteelle tarttui Citymarketin edustalla nököttäneestä kalakukkokojusta yksi muikkukukko. Vaikka oli kukolla hintaa melkein tuplasti enemmän kuin vaippapaketilla niin oli pakko ostaa kun olivat aitoja kuopiolaisia Irene Partasen kukkoja. Äitee hieman kauhisteli kun ei myyjällä ollut kuin kilon painoisia kukkoja, liian isoja siis syöjämäärään nähden, mutta myyjä vakuutti että kyllä kukko löytää tiensä kurkusta alas tahi tarpeen tullen voi säilöä vaikka puolet pakkaseen. Mutta katin kontit! Heppulikin löysi sisäisen savolaisensa (Äiteehän viettänyt lapsuutensa Kuopion seudulla ja Iskän sukukin savosta) ja niin Äitee, Iskä ja Heppuli tuhosi koko kukon saman illan aikana. Ja ah ja voih että osasikin olla herkullista! Ja Heppuli tykkäsi niin ettei paremmasta väliä :-)