Nyt on sitten pääsiäisherkut pääsääntöisesti nautittu, lammas tuhottu ja rairuohotkin jo odottavat roskikseen pääsyä. Heppuli tottui jo herkutteluun siinä määrin että lähes joka aterialla vonkuu sulkaamunaa jälkiruoaksi. Onneksi Äiti teki palveluksen koko perheelle ja söi Kinder -varaston tyhjäksi!!! Nyt vielä herkutellaan Mummon tekemällä jättikokoisella kulitsalla (googlettakoot ken ei tiedä mitä on..) ja pashalla. Namnam! Heppuli ei tosin pashan perään niinkään ole ja Äiteenkin pitäisi pitää näppinsä erossa moisesta ei-niin-dieetti-ystävällisestä herkusta :-) Äitee yritti tässä muutaman päivän suklaalakkoa josko nautitut suklaat olisivat olleet syynä Myyrän masun väänteisiin. Eipä tuntunut suklaan pois jättäminen auttaa asiaa - edelleen ilma kiertää Myyrän masussa niin että sattuu :-(

Iltaisin onkin yleensä jonkin asteinen huutokonsertti joka vaimentuu parhaiten laittamalla tissi suuhun, mutta se taasen johtaa siihen että masussa ja suolistossa kiertää koko ajan tavaraa eikä kipristelyihin tule lainkaan taukoa. Onneksi Heppuli on niin sikeäuninen ettei herää Myyrän karjumisiin. Se olisikin lystiä jos täällä olisi karjumassa kaksi hyeenaa. Myyrä vaatii öisin ruokaa edelleen parin tunnin välein, samoin on  aamupäivästä ja iltaisin. Päivisin saattaa nukkua hyvässä lykyssä jopa 3-4 tuntia, mutta harvemmin niin kauaa, on se enemmän sellaista pätkittäistä. Ja ne valveilla olon hetket täytyy tietenkin olla sylissä, siihen ei ole tullut muutosta.

Heppulilla on tällä viikolla vain yksi tarhapäivä joten Äitee on päässyt totuttelemaan enenevässä määrin tähän kotiarkeen kaden lapsen kanssa. Vaatii melkoista strategiointia jotta ulkoilu päästään aloittamaan aamupäivällä kivuttomasti. Se että molemmat on ruokittu ja puettu, hiekkalelut lastattu kyytiin, Äitee saanut itselleen vaatteet päälle ja koko revohkan pihalle - se vaatiin yllättävän paljon suunnitelmallisuutta, hikeä ja tietenkin maanittelua ja taistoa. Ja sitten pitää ulkoilun ajan olla sormet ristissä että Äiteen omat maitovarastot kestävät koko ulkoilun ajan falskaamatta. Koska rintatulehdusriski on koko ajan olemassa ja meijerit on topattavat muutoinkin sangen tarkkaan niin se, että ne vielä roiskisivat vaatteet märäksi, olisi takuuvarma rintatulehduksen tuoja.

Heppuli on onneksi tosi reippaasti leikkinyt yksin näinä kotipäivinä. Hän osaa jo hienosti ymmärtää sen, ettei Äitee pysty joka kiljahdukseen singahtaa pelastamaan legoukkoa tms sen hetkisissä leikeissä hätää kärsivää osapuolta, vaan Heppulin on joko autettava itse itseään tai odotettava sitä että Äiteellä on kädet vapaina. Kaikki pisteet kyllä näistä päivistä Heppulille! Toivotaan että loppuviikko menee yhtä mallikkaasti.