Olisko kenelläkään (käytännössä toimivia, kiitos!) vinkkejä siihen, miten saada jokapaikassa kiipeilevä melkein kolme vuotias hiljentämään iltaa kohden edes hieman tahtia ja kiipeilyintoa, kun vireystila kuitenkin jo laskee sen verran ettei ketteryys ole enää aivan huipussaan ja maan vetovoima vetää yhä enemmän puoleensa?

Järkipuhe ei auta. Kokemukset kantapään kautta ei auta. Karjuminen ei auta. Lahjonta/uhkaus/kiristys -tehotrio ei auta. Äitee ja Iskä vaan odottaa sitä Isoa Kolausta kun kylmägeelipussit ei enää laskekaan turvotusta eikä kylmä vesi tyrehdytä veren vuotoa.

Onhan se kiva että lapsi on liikunnallisesti aktiivinen ja motorisesti hyvin kehittynyt, että pystyy kiipeilemään melkein joka paikkaan, mutta se olisi vielä kivempi että se samainen lapsi EDES JOSKUS hiffaisi sen seikan että ai niin joo, tästä mä tipuin turvalleni juuri viisi minuuttia sitten, pitäisikö mun kuitenkin jättää kiipeämättä tai edes hiljentää tuossa seuraavassa kurvissa juoksuvauhtia, kun tuo lipaston terävä laatikkokin on juuri tuossa ohimon korkeudella, kun siihen takuuvarmasti kuitenkin lyön pääni taas seitsemännen kerran tänä iltana. - Ää, no ei, mitä suotta..

Lauantai-iltana oli kylmägeelipussi käytössä kun Heppuli tosiaan teki sen voltin sieltä keinuhepan selästä. Eilen oli huuli auki, kun  Heppuli oli tehnyt huoneessaan olevasta ylimääräisestä patjasta "liukumäen" omasta sängystään lattialle ja päätti sitten alkaa hyppelemään sängystä sille patjalle. Ja kas kummaa hyppäsi ohi patjan ja naama tömähti lattiaan. Tänään olikin sitten taas kylmägeelipussin vuoro jotta saataisiin nenän turvotus laskemaan kun Heppuli omien sanojensa mukaan "riehui" Jassen kanssa huoneessaan. Tällä kertaa kiipesi sängyn päätynsä päälle seisomaan kuin strapetsille taiteilemaan ja sieltä ennen sitä superloikkaa (josta kuitenkin viimeistään olisi lyönyt päänsä lattiaan..) tipahti suoraan nenä edellä tantereeseen. Mikään muu paikka ei ottanut osumia kuin nenä. Ja nyt sitten jännätään että murtuiko se vai ei. Toistaiseksi näyttää siltä ettei. Siis tällä kertaa. Huomenna on taas päivä uusi. Heppulin molemmat sääret ovat AINA aivan täynnä pieniä mustelmia, sellaisia länttejä pitkin poikin. Kun vanhat paranee, uusia tulee päivittäin.

Mitä Äitee tähän enää osaa sanoa. Huokaus.