Heppulin huone on varsin toiminnallinen keskus Heppulin mielikuvitusleikeille. Heppuli haluaa usein että hänen huoneeseensa mennään leikkimään. Riittää tosin että vaikka istuu Heppulin sängyllä ja kommentoi sen tättähäärän touhuja ja siten muka osallistuu. Eilinen leikki oli tyyppiesimerkki siitä mitä Heppulin touhut yleensä on.

Leikki alkoi sillä että Heppuli pyysi Äiteetä (ja möhemmin toisti kuvion Iskä-uhrin kanssa) voimisteluhuoneeseen eli hänen huoneeseensa. Sitten Heppuli alkoi äksönin. Ensin voimisteltiin, tosin erittäin pikaisesti. KÄDET YLÖS, KÄDET ALAS, KÄDET SIVULLE. Ja sitten sama yhdellä kädellä, tosin toisto jäi hieman vajavaiseksi, Heppuli ehti laittaa käden vain ylös. Sitten Heppulin sanojen mukaan oli aika huokaista eli kohauttaa olkapäitä ja hengittää kerran syvään. Sitten olikin jo kattiloiden vuoro. Äitee on antanut Heppulille leikkikattiloihin nallemakaronia (keittämätöntä siis..) ja sitä Heppuli sitten alkoi siirrellä sängyn päällä kattilasta toiseen ja hämmennellä. Antoi jopa Äiteelle auliisti toisen kattilan. Ja kertoi sitten kauhean kurnutuksen säestyksellä, kirraavansa. Nallemakaronin "maistelun" ohella Äitee kysyi että mitä se kirraaminen oikein on kun siitä kuuluu niin kovin paha äänikin. Heppuli nimittäin koko kirraamisen ajan surisi ja päristeli suullansa ja sohi leikkikeittiövälineillään kattilaa päin. Kun Heppuli selvensi että hän kirraa makkaraa niin Äiteelle valkeni että oli kyse grillaamisesta. Aivan. Sitten Äiteekin osasi päristellä ja kirrata oikein.

Kirraamisesta tapahtui siirtymä lennosta sängyn päätyyn jossa oli sillä kertaa kauppa josta Heppuli osti tonnikalaa ja toi sitä Äiteelle. Sitten pitkin jo mennä kouluun. Koulu sijaitsi Heppulin huoneen nurkassa, oven takana. Oli kuulemma laulutunti ja laulettiin Hairokkia, alkoi kauhea karjuminen ROOOTROOOTROOTHAILUIJJAA. Heppuli "lauloi" niin lujaa että koko pieni poika oli aivan jännittyneena ja ihan tärisi. Sitten kuulemma oli Äiteen vuoro. Kiitos mutta ei kiitos, Äitee ei osaa laulaa Hairokkia. Sitten olikin aika soutaa. Heppuli kapusi sängylle Äiteen viereen, Äitee sai airoksi pitkävartisen lapion ja Heppulilla airon virkaa toimitti jääkiekkomaila. Sitten vaan soudettiin. Tai Heppuli oikeastaan huitoi eteenpäin airollansa ja Äiteen piti näyttää miten soudetaan. Ja samalla ongittiin kaloja. Äiteen piti onkia särkiä ja Heppuli onki kilohaileja. Äitee erehtyi onkimaan sängyn väärän laidan yli, sinne suuntaan missä se kauppa oli äsken ollut, niin Heppuli heti ojentamaan Äiteetä että meri on kuulemma toisessa suunnassa, sängyn pitkän laidan vieressä. Okei. Nyt Äiteekin osaa onkia oikeeseen suuntaan.

Onkimisesta leikki vaihtui silmänräpäyksessä taas voimisteluksi jne. Heppulin leikkiminen on kuin sellainen musiikkipotpurri jossa jokaista laulua on vaan vähäsen eikä mitään taukoja välissä. Paitsi tietenkin ne pakoilliset huokasut mutta nekin tapahtuvat melkein lennossa.