Heppulilla alkoi tänään temppukoulu. Urheiluseura oli mukava joustaessaan periaatteistaan että lapsen tulisi olla täyttänyt kolme vuotta syyskuun loppuun mennessä, Heppuli kun menee parilla päivällä yli. Temppukoulu on tarkoitettu 3-4 -vuotiaille ja siellä on tarkoitus "temppuilla" ilman vanhempien läsnäoloa. Äitee ja Iskä tietää että Heppuli jos kuka tykkää kaikenmoisista temppuiluista, kiipeilyistä, vauhdista ja vaaratilanteista, joten temppukoulu olisi omiaan hänelle. Mutta, mutta... siellä kun pitäisi olla ilman Äiteetä. Äitee ei osannut ajatellakaan että se tuottaisi niin tuskaa kuin mitä se nyt oli. Äitee odotteli temppuilusalin ulkopuolella, sermin takana, ja kuuli ja näki ovenraosta kun  Heppulilla heti kättelyssä alkoi alahuuli väpättämään ja sitten se palosireeni alkoi kuulumaan. Temppuradoista ei meinannut tulla mitään kun Äiteen olisi pitänyt kulkea kyljessä kiinni koko ajan, heti kun Äitee yritti vetäytyä taka-alalle niin alkoi taas sydäntä raastava itku. Tai jos joku  muu pillahti itkuun niin Heppuli aloitti samantien myötätuntoitkun.

Temppukoulun maksulapussa on aikaa syyskuun loppupuolelle maksaa se lysti, joten siihen asti on aikaa tuumailla ja kokeilla vielä pari kertaa että miten se oleminen siellä sujuu. Eihän poloa voi pakottaakaan siellä olemaan jos ei halua. Mutta kun haluaa kuitenkin. Autossa kotimatkalla oli itkun aiheena se kun olisi pitänyt päästä takaisin jumppaan eikä kotiin.

Ensi kerralla yritetään eliminoida kaikki muut mahdollisesti häiritsevät tekijät minimiin - nyt taisi Heppulilla olla hieman nälkäkin ja päiväuniltakin heräsi tänään aika väsyneenä. Tarhapäivää ei tänään ollut, mutta taisi olla muuten vaan väsyneet fiilikset kun (taas vaihteeksi...) kaikki on ollut koko päivän yhtä itkua ja huutoa.