Äitee ei edes muista milloin viimeksi olisi ollut näin kenkun paikan edessä, kun tänään joutui ilmoittamaan Heppulille että hänen lastenkutsunsa on nyt peruutettava, koska pikkuveikka on sairas.

Viime yö on ollut ehdottomasti kurjin koko Myyrän olemassa olon pienessä historiassa. Vielä kertaakaan Myyrä ei ole karjunut niin paljoa kuin viime yönä. Kuume nousi eikä Panadolista ollut mitään apuja ainakaan kipuitkuun. Myyrä karjui yön läpeensä ja vuoroin Iskä, vuoroin Äitee yrittivät parhaansa jotta Myyrä olisi nukahtanut. Onneksi Heppuli ei sentään heräillyt Myyrän hulinoihin. Yön yli sitten sinniteltiin muutamilla puolen tunnin unipätkillä kunnes karjuminen alkoi aina vaan uudestaan.

Aamupäivällä kuume pysyi Panadolista huolimatta 38,6 hujakoilla, joten täytyi laittaa täytekakun ja juhlahumun suunnittelu jäihin ja alkaa varailemaan Myyrälle lääkäriaikaa Mehiläisestä. Ensin saatiin varattua aika tavalliselle lastenlääkärille, kunnes Äitee sitten sai vaihdettua sen korvalääkärin viimeiseen tarjolla olevaan aikaan. Lääkäri joutui tekemään aika lailla hommia että sai Myyrän korvista vahatulpat pois ja kurkattua korviin syvemmälle. Toisessa korvassa oli vielä hieman kirkasta nestettä ja toinen korva tervehtynyt. Kaiken kaikkiaan korvatulehdus oli jo paranemaan päin eikä lääkärin mielestä voineet enää aiheuttaa kipua. Nyt oli kyseessä uusi virusinfektio, johon sitten liittyi myös nielun ärtyisyys ja siellä olikin näkyvissä valkoisia peitteitä. Eli taasen uusi antibioottikuuri, tosin eri merkkinen vaikkakin vaikuttava aine oli sama kuin edellisessä. Myyrän masuparka on jo aivan sekaisin näistä lääkekuureista, joten parasta olisi että pian helpottaisi olo yleisesti.

Heppuli suhtautui lastenjuhlien peruuntumiseen aivan käsittämättömän reippaasti. Äitee oli aivan varma että siitä tulee aivan kamala kohtaus ja oli jo miettinyt päänsä puhki mitä mielekästä ja kivaa spesiaalia sitten keksittäisiin tilalle illan ohjelmaan. No, Iskä onneksi pelasti tilanteen lupaamalla Heppulille elokuvaillan sipseineen *hehkutus, hehkutus*. Eipä Heppuli oikein käsittänyt tuota mitä leffailta tarkoitti, mutta ajoi ilmeisesti saman asian, kun sai katsella kaikki mahdolliset puuhapetet, franklinit ja titinallet dvd:ltä ja Äitee haki lähikaupasta minikokoisen pussi sipsejä. Ja Heppulin kummitäti kun oli tullut pääkaupunkiseudulta saakka juhliin niin Maria-täti tuli taudeista huolimatta kyläilemään iltapäivällä ja toi vielä namipussin tullessaan Heppulille. Oli sitten ensimmäinen (ja viimeinen pitkään aikaan..) päivä kun Heppulin ei tarvinnut koko päivänä syödä kunnon ruokaa. Lounas korvattiin liha- ja kalapasteijoilla joita Äitee oli sulattanut yllin kyllin lastenkutsuja varten. Iltapäivästä meni välipalaksi se pussillinen sipsejä ja kummin tuomat namit ja illalla taasen syömiset sujuivat nakki ja pasteija linjalla. Ja arvannette että oli sitten ensimmäinen päivä pitkään aikaan kun meni aika lailla turhitta tappeluitta, vaikka lastenkutsupettymys olikin takapakkina tässä päivässä. Äiteen mielestä oli taas vaihteeksi varsin hyödyllistä tehdä se havainto että Heppulin kanssa ne yhteenotot väistämättä liittyvät aina syömistilanteisiin yms pakkojuttuihin. Semmoisia kun ei tänään juuri ollut ja Heppuli sai pitkälti olla oman onnensa seppä, niin säästyttiin yhteenotoiltakin. Valitettavasti se pienen miehen arki ei ole noin ruusuilla tanssimista, huomenna palataan taasen ruotuun ja herkut jätetään unholaan.

Mutta tosiaan, yllättävän pienillä mutinoilla Heppuli hyväksyi sen että lastenkutsut siirretään ensi viikkoon, eikä vastalauseita tai inttämisiä juurikaan tullut. Vaikka kyllähän se pettymys näkyi pienen miehen kasvoilta kun Äitee tästä peruuntumisesta joutui ilmoittamaan. Siinä vaiheessa Heppuli on varmasti mielessään kironnut sekunnin sadasosan ajan pikkuveikkansa olemassaolon. Äitee ja Iskä sitten kiinnittivätkin koko päivän erityishuomiota siihen että Heppulin kanssa tehtiin kaikkea kivaa - Iskän kanssa kävi polkupyöräilemässä iltapäivällä, sitten ne iltapäivän herkut ja dvd:t, Äiteen kanssa iltahämärissä vielä pihalle kiipeilemään ja kivillä pomppimaan ja viimeisimpänä hommanaan Heppuli ja Äitee leikkivät vielä illalla hirviön metsästystä polkupyörän kypärät päässä (sisällä) ja Äiteen miekan virkaa toimitti pahvinen lahjapaperirulla. Iskä ja Myyrä heittelivät vastatuuleen pehmoleluja joita Äitee ja Heppuli yrittivät sitten miekoillaan keihästellä. Sitten Heppulin piirtämän kartan avulla Äitee ja Heppuli etsivät linnaa ja kyselivät kartanlukuapuja Iskä-Ohikulkijalta - milloin piti ryömiä kypärät päässä keittiön pöydän alta, milloin piti soutaa kaakkoon Heppulin sänky-veneen avulla. Sujuihan se ilta siis niinkin, vaikka mieluusti se olisi vietetty lastenkutsujen jälkituoksinnassa. Tiistaina sitten uusi yritys paremmalla onnella, eikö?