Voihan viheliästä. Pieni suloinen kanteletar lumosi Myyrän tänä aamuna YLEn aamu tv:n välityksellä. Aamu tv:n lastenohjelmaosuudessa oli musiikkihetki, jossa perinneasuun pukeutunut pikku tyttä kanteletta näppäillen lauloi jotain kaunista laulua heleällä pienen tytön äänellään. Myyrä istui keskellä olohuoneen lattiaa aivan hievahtamatta, tuijotti lumoutuneena tyttöä ja kuunteli laulua. Äiteen piti välillä käydä ihan kurkkaamassa että hengittääkö Myyrä ja onko kaikki hyvin, niin hiljaa paikallaan pieni mies istui.

Sitten kun laulu ja soitto loppui, niin Myyrä käänsi päänsä kohti takana sohvalla istuvaa Äiteetä ja katsoi Äiteetä hipi hiljaa surumielinen katse silmissään. Oi ja voi kun oli niin hellyttävä pieni mies sillä hetkellä. Myyrä oli pitkään hiljaa vielä esityksen jälkeenkin, välillä vilkuili Äiteetä huolestuneena, ikään kuin etsien selitystä sille jollekin ihmeelliselle mitä äsken koki. Taisi tehdä lähtemättömän vaikutuksen tuo suloinen kanteletar Myyryläiseen. Semmoisia ne suloiset pikku tytöt ovat!

(Ja taisipa olla niin harvinaista kuultavaa tuollainen kaunis laulu isoveikan karjumislauluihin sekä Äiteen epävireisiin laululeikkeihin tottuneelle. Pitäisi varmaan useammin soittaa musiikkia levyltä tai radiosta ja jättää oma laulaminen vähemmälle.)