Eteisen lipaston päällä on lojunut jo pitkään kaksi kirjakerhon pakettia - pari unohdettua peruutusta kirjakerhoista ja paketit on niin isoja ettei ne ole mahtuneet postilaatikkoon palautettavaksi. Ne olisi pitänyt viedä postiin saakka mutta ovat sitten unohtuneet siihen.

Ne on jo sen verran kauan siinä olleet että Äitee päätti lunastaa ne kirjat kun ne laskutkin taisi jo olla myöhässä. Äitee vihdoin avasi laatikot ja kurkkasi mitä sieltä löytyi. Toinen oli lastenkirja "Buu ja Bää" tms.. No, ehkä Heppuli tykkää siitä..

Toista pakettia avatessaan Äitee toivoi sen sisältävän jonkun kivan lukuhaluja herättävän uuden romaanin.. Mutta siellä oli käsityökirja "Taito tehdä, ilo onnistua". PERRRHANA.

("Käytännön läheinen opas käsityötekniikoiden maailmaan: tilkkutöitä, kirjontaa, huovutusta, neulomista, virkkausta jne. Mukana runsaasti malleja. Sopii aloittelijalle, inspiroi myös kokenutta tekijää." WSOY )

Se on jotain kohtalon ivaa tai jotain. Äitee ei ole mikään käsityöihminen. Tai periaatteessa kyllä. Mutta ei käytännössä. Verhojen suorien käänteiden ompelu kyllä onnistuu vanhalla Tikka A -koneella (vuosimallia 1956, täyttä rautaa jota hädin tuskin jaksaa edes nostaa laatikostaan pöydälle), mutta sen enempiä Äitee ei rehellisesti sanottuna voi myöntää tehneensä ompelukoneella viiteentoista vuoteen. Pikkujutut sitten ommellaan käsin, kuten napit ja pikkupaikkailut. Eikä käsityöt ylipäätään koskaan ole olleet top10 -listassa onnistumisissaan. Sukkien kutominen ei taatusti ottaisi luonnistuakseen ilman apuja.

Yläasteella 90-luvun alkupuolella Äitee jostain hetken hurmiosta tuli vahingossa valinneeksi käsityöt valinnaiseksi aineekseen, mutta kun ne tunnit oli jotain helvettiä hirveämpää niin Mummi kirjoitti käsityömaikalle painavaa sanaa lappusella että "meidän Katariina kun on tehnyt elämänsä erehdyksen ja hänestä kun ei oikein ole sukkia kutomaan (=Mummi taisi kyllästyä kutomaan niitä koulutöitä kotona.. :-) niin josko hän voisi vaihtaa musiikkiin..." Taisi tehdä lappu vaikutuksen ja käsityöt totisesti vaihdettiin musiikkiin!

Käsillä näpräys sinänsä on tosi jees. Äitee voisi hyvinkin kuvitella entisöivänsä vanhoja huonekaluja ja haaveilee sitä tekevänsäkin joskus kun tilat sen mahdollistavat. Tai jos hän voisi tehdä ammatinvalinnat uudelleen niin hänestä varmaan tulisi puuseppä. Mutta nuo tekstiileihin liittyvät käsityöt on vähän hakusessa..

Ja nyt sitten kirjakerhokin heittää syliin moisen opuksen. Tarkoittaako se sitä että pitäisi alkaa harrastamaan niitä tilkkutöitä? Tai kutomaan sukkia? Ei kai? Onneksi kirjassa on ohjeita myös muihin käsityötekniikoihin. Ja on siitä varmasti sitten apua kun Heppuli ja Myyrä joutuvat kokeilemaan koulussa tekstiilitöitä niin sitten Äitee voi sieltä kirjasta luntata että mitenkäs ne silmukat oikein tehtiinkään. Onneksi siellä on sentään kuvia. Vaikka ei Äitee niistä kuvistakaan äkkiseltään päässyt silmukoiden sielunmaailmaan käsiksi. Pitäisi varmaan perehtyä niin pysyisi ajan hermolla - neulominenhan on trendijuttu nykyään!