Eilisen päivän puheenaihe oli "Kallejenni kylään". Illalla tuli nimittäin Kalle-kummi ja Jenni-täti Heppulia tervehtimään.

Sitä ennen koko päivä olikin mennyt kränkkäillessä, kun ne Hammastädin ennustamat poskihampaat alkavat nyt vihdoin tekemään tuloaan. Ei edes puistossa ollut kivaa kavereiden kanssa, ja Heppuli halusi jopa vapaaehtoisesti kärryihin istumaan, ojensi hiekkalelukassia Äiteelle että nyt pitäsi jo alkaa pakkaamaan leluja kasaan ja lähteä kotiin "myömään ja ukku" eli syömään ja nukkumaan. Ei kai siinä sitten muu auttanut, kun Heppuli itkua vääntäen osoitteli kotiin päin vaikka aikaa olisi ollut vaikka kuinka vielä leikkiä ennen lounasta. Yllättävät itkuhuudot ja parahdukset kyllä viittasivat siihen suuntaan että hampaita taasen tehdään - samoin räkäisyys, kehnot yöunet ja Äiteen perään huutelu.

No, illalla onneksi töiden jälkeen Kalle ja Jenni sitten tulivat. Heppuli sai Jenni-tädin Kiinan matkalta tuliaisina käheät lenkkarit odottamaan ensi kevään aurinkoja ja asfaltteja, lisäksi Heppuli sai pienen, juuri Heppulin selkään sopivan repun. Kiitos paljon Jenni-tädille hienoista tuliaisista! Sinne reppuun sitten pakkailtiinkin jo illalla muovinen kahviastiasto valmiiksi odottamaan aamua ja lähtöä Mummin luo päiväkylään. Kallelle ja Jennille Heppuli esitteli kaikki hienot temppunsa ja osoitti potentiaalia rakennusalalle, sen verran korkeita torneja sai aikaiseksi palikoista. Olipa kiva taas nähdä Kallea ja Jenniä!

Illalla kun Äitee asetteli Jenniltä saatuja tuliaistyynynpäällisiä sohvatyynyjen päälle, Heppuli oli heti hommassa mukana. "Kaapo auttaa". Kun Äitee sai tyynyt sisälle ja vetskarit kiinni niin Heppuli hymyili aurinkoisesti ja totesi "homma tehty". Mistähän tuokin lausahdus on peräisin, kuka tunnustaa?