Iltapalan jälkeen Heppuli herkutteli vielä persikalla. Tosin hän oli jo syönyt Äiteen hedelmästä puolet ja kun näki että Iskäkin pesi itselleen hedelmää, vaati Heppuli itselleen "isoa palaa" eli kokonaista hedelmää omaan käteensä. Kun hedelmän sisällä oleva kivi ei sieltä ensi haukkasulla tullutkaan näkyviin, totesi Heppuli hedelmästä että "kuikka". Kuikka on Heppulin kielellä väännös sanasta tiukka. Kyllä kyllä, Äitee myönteli, hedelmä on aika "kuikka". Siitä Heppuli muistikin että kesällä oltiin mökillä ja siellä oli kuikka - ei siis tiukka vaan todellinen kuikka. Heppuli haluaisi kuikan myös kotiin. Ei, nyt ei meillä valitettavasti ole kotona kuikkaa, Äitee selittää.

"Ei kuikkaa", Heppuli pyörittelee huolestuneena päätään. Kunnes keksii ratkaisun ja suu leviää hymyyn: "Kuikka, Iskä ostaa!!".