Vauvalla täytyy toki olla jokin työnimi. Heppuli oli aikoinaan Turilas/Turtsi vielä hyvän aikaa ristiäisten jälkeenkin, pilven päältä kurkkivat enkelivauvamme olivat Nasu ja Pörtsi (ja yksi vailla työnimeä), mikä siis seuraavalle masunimeksi? Äitee laittoi Iskälle mietintämyssyn päähän kotvan aikaa sitten ja Iskä ei osannut edes ehdottaa muita vaihtoehtoja kuin Ramses. Äitee ei vieläkään osaa oikein käyttää tuota nimeä.. Nimestä tulevat mielleyhtymät liittyvät Äiteellä enemmänkin vereen, hikeen ja orjakahleisiin kuin suloiseen pieneen vastasyntyneeseen vauvaan, etenkin jos se sattuu olemaan tyttö. Iskää puolestaan on aina kiinnostanut suunnattomasti Egypti ja sen historialliset tarinat, joten mikäpä olisikaan parempi työnimi kuin Ramses.

- No menkööt, sanoi Äitee. Kunhan päästään yhteisymmärrykseen jostain toisesta nimestä sitten ennen ristiäisiä. Ortodoksinen kirkkokalenteri nimittäin tuskin tuntee sellaista pyhimysjumalaa kuin Ramses joten voisi olla siinä seurakunnalla jupisemista.