Heppuli on usein aika nuhjake kun heräilee päiväuniltaan, etenkin jos on herännyt johonkin ulkoa kantautuvaan ääneen kesken unien. Silloin kökötetään hyvä tovi vielä Äiteen sylkyssä olkkarin sohvalla ja heräillään rauhassa. Kun pienestä miehestä alkaa sitten hetken kuluttua kuoriutua esiin virkistymisen merkkejä niin Äitee varovasti ehdottaa mitä kivaa Heppuli voisi seuraavaksi tehdä, esim. voisi mennä leikkimään vaikka legoilla, tehdä ison talon tai tornin. Siinä samassa Heppuli parahtaa aivan järisyttävään karjuntaan ja kasvoille nousee maailman surkein ilme. "Ei legoilla, ei legoilla leiki," karjuu Heppuli. No, sehän oli vain ehdotus, yrittää Äitee ottaa takapakkia, ei todellakaan ole mikään pakko leikkiä legoilla jos ei halua. Heppulihan voisi leikkiä vaikka autoilla tai muovailla. Mutta siitäkös Heppulin mielipaha kurjistuu, aivan kuin Äiteen ehdottamat puuhat olisivat pahin mahdollinen kohtalo maailmassa. Ja huuto yltyy entisestään, välillä pitää oikein polkea jalkaa maahan.

Heppuli ei tunnu ymmärtävän että Äitee yrittää ystävällisesti tarjota vain vaihtoehtoja, mikään pakko ei ole millään leikkiä jos ei halua. Usein episodi päättyy siihen että Äitee joutuu tiukasti käskemään Heppulin karjumaan omaan huoneeseen ja saa tulla sieltä sitten pois kun pystyy olemaan huutamatta. Siinä tilanteessa ei auta enää lohdutukset tai sylittelyt, sen verran pahasti Heppulin tunteita on loukattu että pitää antaa Heppulin vain kiukuta harmitus pois kaikessa rauhassa. Ja antaa hänen keksiä itse omat leikkimisensä eikä vahingossakaan yrittää tarjota/ehdottaa mitään kivaa tekemistä.