Sitä saa Äitee jo ihan tosissaan väistellä uhmakiukussaan teutaroivan Heppulin potkuja ettei ne osu vauvavatsan tienoille, kun Äitee yrittää väkisin saada ulkovaatteita Heppulin päältä. Tämä oli taas Niitä Päiviä - niitä ei onneksi ole ollut vielä kovin montaa, mutta sitäkin rankemmalta ne tuntuvat. Kiukun alkulähde oli hyvin perinteinen, Heppuli ei olisi halunnut lähteä pois puistosta. Kunhan Äitee sai raahattua toisessa kainalossaan poikittain karjuvan ja sätkivän Heppulin ja toisessa kädessä roikkuvat pulkan, lapion ja liukurin suht kunnialla sisätiloihin, alkoi sitten kaikki mennä pieleen Heppulin mielestä. Pieni ukko karjui tuskissaan että Äiteen olisi pitänyt riisua häneltä kengät, mutta tuska vain yltyi kun toinen kenkä saatiin riisuttua. Ensin Äitee antoi Heppulin ihan rauhassa purkaa pientä sisäistä tulivuortaan eteisessä ja teki selväksi ettei aio riisua poikaa ennen kuin tämä rauhoittuu, mutta kun siitä ei tuntunut tulevan lainkaan loppua niin sitten otetiin pakkokeinot käyttöön - ulkovaatteet pois ja väkisin. Vaatteiden jälkeen raivon kohteena oli pissalla käyminen. Siinä vaiheessa Äiteestä tuntui että nyt on kaikki keinot käytetty eikä millään tuntunut olevan mitään vaikutusta, oli niin turhauttava tunne että meinasi itku päästä Äiteeltäkin.

Äitee meni olkkariin rauhoittumaan ja laittoi radion päälle että saisi Heppulin karjuntaa edes hieman peittymään. Aikansa Heppuli raivosi yksinään vessanpöntöllä ja taisi siinä remakassa se kaivattu pissakin tulla. Sitten oli taas halien, pusujen ja rakkauden tunnustusten aika kun kohtaus oli ohitse. Kesken ruoankin piti saada ruokalappu pois kaulasta ja Heppuli ilmoitti haluavansa Äiteen kanssa halia. Ja kuiskasi samalla Äiteen korvaan että "Rakas". Ja näin Äiteekin unohti äskeisen turhautumisen ja voimattomuuden tunteensa ja päästiin toivon mukaan aloittamaan päivä puhtaalta pöydältä.

ps. Kunnes seuraava raivari iski päälle päiväunille mentäessä. Se niistä puhtaista pöydistä.