Äiteen jaksaminen vaihtelee päivästä toiseen. Toisina päivinä saattaa tulla virtapiikki ja pölykoirat tai pyykit saa kyytiä kun Äitee innostuu hieman huhkimaan. Sitten se kostautuukin seuraavana päivänä täydellisenä voimattomuutena, jolloin ei ole resursseja muuhun kuin sohvalla makaamiseen ja supistusten kuulostelemiseen. Äitee ei oikeen henkisellä puolella haltsaa kunnolla tätä lepäilyä ja mitään tekemättömyyttä. Jos Heppuli on tarhassa ja jos Äiteen päivä kuluu vaan täysin saamattomissa merkeissä ja makoillessa ja puuskuttaessa niin omantunnon kolkutukset takuulla vaivaa. On koko ajan jotenkin sellainen olo että pitäisi saada asioita tehtyä, pitäisi suorittaa täysillä jne, vaikka nyt olisi tärkeää vain kerätä voimia tulevaa koitosta varten ja pitäisi ottaa iisisti.

Supistuksia tulee jo ihan kiitettävästi, mutta ovat vielä enemmän sellaisia kiristyksen tunteita kuin polttelevia. Viikkoja on jo onneksi kasassa sen verran että niiden puolesta Ramses olisi jo tervetullut ulkomaailmaan, mutta masussa ilmeisesti haetaan vielä paikkaa ja sopivaa tulokulmaa sillä melkoinen mylläkkä siellä on käynnissä aina iltaa kohden. Lapsiveden vähyydestä johtuen Ramseksella on melko vähän tilaa mylläämiselleen joten liikkeet tuntuvat sitäkin epämiellyttävimmiltä. Pitkiä matkoja ei enää pysty kävelemään kivuitta ja semmoista ankanvaappumistahan ja oman olotilan jatkuvaa tarkkailua tämä Äiteen elo tällä hetkellä on.

Se mikä Äiteetä nyt hieman jännittää on se miten tämä tästä nyt etenee. On vielä epäselvyyttä synnytystavasta, joka riippuu täysin siitä missä asenossa Ramses on kun synnytys käynnistyy. Toisaalta ei auttaisi antaa mennä kovin paljoa yli lasketun ajan, ettei vauva kasva liian isoksi perätilasynnytyksen mahdollistamiseksi. Myöskin se että istukka ei välttämättä toimi enää parhaalla mahdollisella tavalla (kuten kävin Heppulin odotuksen loppuaikanakin) antaa tietyn aikarajan siihen kuinka pitkälle "yli ajan" annetaan mennä. Perätilasynnytyksiä ei kuitenkaan mieluusti lähdetä käynnistelemään jotta synnytys etenisi mahdollisimman tehokkaasti loppuun asti. Eli luultavasti perätilasynnytyksen luonnollista käynnistymistä odotetaan tiettyyn aikarajaan saakka, jonka jälkeen on sovittuna mahdollinen sektioaika. Näin Äitee sen on mielessään pähkäillyt. Ensi viikon tiistaina on taasen aika Taysin äitiyspolille jossa mietitään tarkemmin jatkoa lääkäreiden kanssa. Ja nyt kun Ramses viihtyy perätilassa niin jos lapsivedet menee niin täytyy kuulemma matkustaa makuuasennossa sairaalaan ja mieluusti ambulanssilla, koska vaarana on että napanuora voi luiskahtaa ulos. Eli jännitysmomentteja tässä kyllä riittää yllin kyllin. Ei tee ainakaan helpoksi pikku-Ramses tätä maailmaan tuloansa :-) Toivotaan nyt ettei vauvalla sitten ole mitään lonkkaluksaatiota tms perätilavauvoille tyypillistä vaivaa ja että muutenkin kaikki olisi hyvin... Pitäkäähän peukkuja ja varpaita pystyssä että kaikki sujuu kunnialla loppuun saakka!