Viikonlopusta selvitty. Iskä teki metsäretkensä, Heppuli oli Mummolassa yökylässä ja Äitee teutaroi Myyrän itkujen kanssa. Alkaa Myyrä täyttämään jo koliikkilapselle tehdyt määritelmät, sen verran jokapäiväistä nämä usemman tunnin huutokohtaukset alkavat olemaan. Usein huudot ajoittuvat iltaan mutta nyt parina päivänä on aloittanut lohduttoman karjumisen jo aamulla kuudelta. Äitee paineli sunnuntaiaamuna jo kukonlaulun aikaan kärryjen kanssa pitkin Pyhäjärven rantaviivaa, että saisi Myyrän rauhoittumaan ja nukahtamaan. Alkaa olemaan jo keinot vähissä mitä tehdä kotikonstein.. Vyöhyketerapia voisi olla kokeilemisen arvoinen juttu, sitä on suositeltu. Myyrä oli jo paljon parempi tuossa pari kolme viikkoa sitten, viihtyi enemmän lattialla jumppalelun kanssa ja oli nauravaisempi. Nyt  ollaan selvästi menty huonompaan suuntaan ja Äiteetä turhauttaa kun ei tiedä missä mättää. On päivät läpeensä kovin tyytymätön ja jatkuvaa narinaa ja ärinää. Nyt aletaan pian lähestymään sitä maagista kolmen kuukauden rajapyykkiä jolloin pitäisi alkaa helpottamaan, mutta meillä taitaa mennä päin vastoin.

Rintatulehdus saatiin onneksi kuriin kotikonstein ja kuume laskemaan. Antibioottikuuri odottaa valmiina tuolla laatikossa seuraavaa hyökkäystä.