Kyllä voi arjen sujuminen olla niin kovin pienestä kiinni. Niinkin itsestään selvästä perusasiasta kuin kakkaaminen. Sinänsä absurdia edes tehdä huomioita tänne blogiin moisesta mutta se vaan on valitettavasti Myyrän elämässä tällä hetkellä varsin laajalti vaikuttava asia. Ja tänään se taas tapahtui, vajaan viikon odottelun tuloksena. Sitä itseään vaipan täydeltä. Ja muutaman otteeseen. Ja Äitee oli niin iloinen että piti heti jakaa asia Iskän ja Mummin kanssa että nyt se sitten tuli! Niin se suolen tyhjeneminen vaan kummasti virkisti koko perheen päivän ja illan sujumista, kun Myyrä oli kuin eri poika koko päivän - naureskeli, jutteli, nukahti itsekseen kärryihin jotka eivät edes liikkuneet. Ja illalla muu perhe kuuli jopa toistensa äänen kun ei Myyrän armoton teurashuuto peittänyt kaikkea alleen. Oli se vaan aika mukavaa leikitellä ajatuksella että jos kaikki olisi hyvin niin Myyrä saattaisi olla jopa perusluonteeltaan hyväntuulinen tapaus.

Toistaiseksi päivän huutosaldo on vaivaisessa parissa kymmenessä minuutissa mutta katsotaan nyt miten ilta ja yö sujuu. Ja kuinka kauan tätä suolen tyhjenemisen tuomaa riemua oikein kestää.. Sillä välin Äitee jatkaa munatonta ja maidotonta kärvistelyään.