Myyrä alkoi jo olemaan turhan iso rottinkiseen vauvansänkyyn joten oli aika siirtää Myyrä pinnasänkyyn nukkumaan. Tai no, siis kasata Heppulin kummeilta saatu sänky makuuhuoneeseen nukkumistarkoitusta varten. Äitee oli jo henkisesti varautunut siihen, että se sänky tulee olemaan vielä pitkään pelkkä sisustuksellinen elementti eikä Myyrä siinä kuitenkaan nuku juuri lainkaan.

Eilen illalla tapahtui sitten jotain kummallista. Oli Äiteen vuoro nukuttaa Myyrä ja iltamaitojen jälkeen Äitee vei Myyrän makuuhuoneeseen ja päättikin laittaa Myyrän sinne pinnasänkyyn (joka siis asetettuna ilman yhtä laitaa Äiteen ja Iskän sänkyn "sivuvaunuksi" isoon sänkyyn kiinni). Yleensä Myyrä on nukutettu Äiteen ja Iskän sänkyyn nokikkain pötköttelemällä ja silittelemällä. Sinne omaan sänkyynsä Myyrä sitten köllähti ja Äitee jäi makoilemaan isoon sänkyyn valmiina aloittamaan hetkuttelu, silittely ja hyssyttely jos Myyrä alkaisi elämöimään. Mutta kappas, Myyrä käänsi Äiteelle selkänsä, alkoi rapsuttelemaan pinnasängynsuojaa ja touhuamaan unirättinsä kanssa. Ja Äitee päätti ihmetellen hipsiä pois makuuhuoneesta ja sinne se Myyrä tosiaan jäi itsekseen ja myös kotvan kuluttua NUKAHTI! Myyrä, joka EI KOSKAAN ole vielä nukahtanut itsekseen, aina täytyy hemputtaa ja vemputtaa uneen. Jos ollaan kotona eikä missään menossa niin nykyään nukahtaa päikkäreille kärryihin rynkyttäen parvekkeen kynnyksen yli edes takaisin kun ei muuten ole rauhoittunut.

No, ehkäpä tämä oli vain hullun tuuria ja väsyneen Myyrän poikkeus, tuumi Äitee. Kunnes tänään päiväunille sama juttu. Hetken Myyrä halusi olla siinä Äiteen kanssa nokat vastakkain ja hiplata terävillä kynsillään Äiteen naamaa, kunnes sitten käänsi taas selkänsä Äiteelle ja alkoi hiplata unirättiään. Äitee poistui ja sinne se taas nukahti. Aivan käsittämätöntä! Ja viime yö muutoinkin meni ihan kohtalaisesti. Vaikka Myyrä söikin edelleen tunnin välein (poikkeuksena yksi 1,5h pätkä) niin siirto omaan sänkyyn sujui syötön jälkeen sujui nyt varsin kivuttomasti ja Myyrä ei juurikaan muutoin heräillyt yön aikana.

Tämä tapojen muutos onkin taas oivallinen muistutus siitä, miten äkkiä nämä kuviot ja tilanteet pienten kanssa muuttuu. Yhtenä viikkona elämää suurempana kysymyksenä on syömiset, toisena viikkona nukahtamiset. Tällä kertaa taisi olla sängystä kiinni se nukahtaminen ja tästä sängystä Myyrä ilmeisesti tykkää ja tuntee siellä olonsa tarpeeksi turvalliseksi nukahtaa. Kiitos vielä kerran Heppulin kummeille tehokkaasti toimivasta sängystä!