Heppulille tuntuu olevan arka paikka toisinaan se kun Äitee tarvitsee rauhaa nukuttaakseen Myyrää. Ei Heppulia niinkään häiritse se jos Äitee nukuttaa Myyrää olkkarissa syliin tai kärryihin muiden puuhien ohella ja käskee tuolloin vieressä leikkivää Heppulia olemaan hieman hiljempaa. Mutta jos Äitee menee nukuttamaan Myyrää makuuhuoneeseen, vaikka vain ihan oven jäädessä auki, alkaa Heppuli heti kohta huutelemaan leikkiensä keskeltä Äiteetä. Ja Äitee ei useimmiten pysty/halua huutaa Heppulille takaisin jos Myyrä on juuri nukahtamisvaiheessa. No, jos Heppuli ei saa huuteluihin vastausta, toistuu huudot vielä kovemmalla volyymilla. Ja jos sekään ei tehoa niin sitten Heppuli tulee makuuhuoneen oven suuhun narisemaan ja monkumaan turhanpäiväisyyksiä. Tänään tällaisen episodin yhteydessä Äitee joutui oikein poistumaan makuuhuoneesta kesken nukutuksen ja antamaan Heppulille tarkempaa ohjeistusta siitä miten pitäisi olla hissukseen ja hetken itsekseen omissa leikeissä kunnes Äitee saa Myyrän nukahtamaan. Heppuli jatkoi marinaansa tehostettuna parilla krokotiilin kyyneleellä ja sitten Äiteellä kihahti ja pieni marttyyri nosti esiin päätänsä Äiteen sanoin: "no, mene sitten itse nukuttamaan se jos et osaa sen aikaa olla hiljaa". No joo, myönnettäkööt näin jälkikäteen, ei kovin aikuismainen eikä loppuun saakka mietitty kommentti heitetty kaksi vuotiaalle :-) Heppulin reaktio nimittäin tuohon oli että "jee, minä menen nukuttamaan sen!!!!". Ja Heppulin pettymyksestä seurasi uusi yhteenotto kun hän ei sitten saanutkaan mennä nukuttamaan Myyrää vaikka olisi halunnut..