Ohi on Äiteen ja Heppulin yökyläilyreissu. Iskällä ja Myyrällä oli mennyt ihan hienosti täällä, Myyrä ei ollut valvottanut normaalia enempää. Tai ehkä jopa aavistuksen paremmin ja vähemmillä heräämisillä oli yöt menneet. Ensimmäisenä iltana nukahtaminen oli ollut itkuisaa muttei ihan mahdotonta. Kaksi kertaa oli yöllä herännyt ja Iskä käynyt laittamassa tuttia suuhun, mutta Myyrä oli saanut unen päästä kiinni tosi nopsaan uudestaan. Jälkimmäisenä iltana unille meno oli sujunut ihan kivuttomasti, oli nukahtanut itse omaan sänkyynsä. Öisiä herätyksiä taisi olla yksi enemmän, mutta se oli isolta osaltaan johtunut naapureista joilla oli (taas vaihteeksi) jonkin sortin juhlat menossa ja bileistä poistuvien känniääliöiden yhteislaulu rappukäytävässä ja nukkuvan Myyrän ikkunan alla oli säikäyttänyt pienen miehen aika tavalla.

(Voisipa todeta että aika ajoin alkaa ihan ärsyttämään nuo naapureiden illanistujaiset... Iskä pääsi pitämään heille puhuttelua jo silloin heti kun olivat muuttaneet, kun tupaantuliaiset jatkuivat jo toista päivää ja yötä.)

Heppuli viihtyi koko viikonlopun Mummin luona, mummi kun leikkii Heppulin kanssa aina taukoamatta. Äitee kävi siellä vain nukkumassa, muutoin vietti kotosalla laiskaa lauantaita Myyrän ja Iskän kanssa. Mutta Äiteen mielestä oli tosi kiva nukkua pitkästä aikaa Heppulin vieressä, sitä ei olekaan tapahtunut sitten Myyrän syntymän. Äitee oli ihan unohtanut miten luja potkuvoima pienistä metrisen ukon kintuista ja käsistä lähteekään kun öisin potkii ja sätkii unissaan ja Äitee ottaa osumat vastaan.

Mielenkiintoista onkin sitten seuraavan yön sujuminen kun veljekset on ensi kertaa samassa huoneessa nukkumassa. Näinköhän kumpikaan malttaa nukahtaa ja kuinkahan Heppuli mahtaa heräillä Myyrän mahdollisiin yöllisiin kiljahteluihin..?